Sainpas viimein kirjoitettua jotain tännekin.

Tämä koko tunnus täällä on ollut mulla varmaan jotain puoli vuotta, ylikin, mutta se jäi siihen kun mua harmitti se, etten osaa koodata, enkä siis pysty luomaan mitään hienoa blogia. Hassua. Ennemmin sillä oli mulle merkitystä, minkälainen mun blogini on, mutta nykyään ei mua haittaa vaikken osaakaan. Niinkun ei silläkään ole väliä, että lukeeko tätä oikeasti joku vai sanoo vain lukevansa. Ihminen muuttuu. Jotenkin niin kamalaa, mutta samalla kiehtovaa.

Rupesin ajattelemaan tarkemmin tuota muuttumisasiaa, ja tulin siihen tulokseen, että tylsää se olisi, jos ihminen pysyisi samanlaisena kuin mitä on koko elämänsä ollut. En mäkään olisi mä, jos mä en muuttuisi. Ihmiset pystyvät löytämään itsestään uusia puolia. Jos mä mietin minkälainen olin vuosi sitten, seiskan alussa, mä olin aika naurettava. Koulussa piti olla ihan fiksusti, ei vainkaan saanut nolata itseään vanhempien nuorten edessä. Mä olen muuttunut henkisestikin koko vuoden aikana. Mulla oli sellainen vaihe, että mun piti saada pukeutua mustaan ja olla rock. Nyt mä olen löytämässä itseäni pikkuhiljaa ja musta tuntuu, että mä pidän itsestäni. Ehkä. Mitä nyt aina pitää vähän sanoa että voi helvetti kun olen paska siinä ja siinä. Mutta se on elämää.